Lauantai iltana alkoi vatsassa tuntua inhottavalta ja ylävatsaan alkoi sattua. Yritin sitten mennä nukkumaan mutta eipä siitä mitään tullut. Ravasin varmaan puolen tunnin välein vessassa istumassa ja halailemassa posliiniprinssiäni, vaikka mitään ei ulos tullutkaan ennen kuin 3-4 aikaan aamuyöstä jonka jälkeen vatsa rauhoittui sen verran että sain torkuttua sinne vähän yli 4 asti. Koko sunnutai meni aikalailla samoissa tunnelmissa. Sain aamulla syötyä vähän muroja, mutta siihen se päivän syöminen jäikin. Makasin varmaan noin 70% päivästä peiton alla pieneksi käpertyneenä ja loput 30% meni vessassa istuen ja jutellen sille samaiselle posliiniprinssille joka sai taas pois huuhdeltavaa illalla. Tämä yö menikin sitten jo paljon rauhallisemmin ja sain oikeasti jopa nukuttuakin. Nyt on sellainen vatsataudin (+ kuumeen) jälkeinen horkkainen olo eikä kyllä edelleenkään tee mieli syödä mitään. Muroja vedin kupillisen aamupalaksi kera kupillisen kahvia. Jaffaakin olen saanut alas puoli mukillista. Edelleen varsin karmeaan oloon ei auta se että olen sukupuoleltani nainen ja kroppa halusi tänään muistuttaa asiasta. Että ei mene hyvin täällä päin, ei.
Mites sitte muuten? SOPA/PIPA/ACTA aiheuttaa päänsärkyä internet kansalle. Megauploadin tuhoaminen aiheutti raivonpuuskahduksia ja ahdistusta. Eikö FBI:llä ole parempaa tekemistä kun käydä tiedostojenjako palvelimen (joka Suomen mediassa dubattiin komeasti piraatti sivustoksi) kimppuun?
(Just niin totaalisesti revin itseltäni alahuulesta puolet nahasta.... auts)
Hieman pirteämpää aihetta olisikin sitten 'Japanese Goverment (Monbukagakusho: MEXT) Scholarship for 2012 (Japanese Studies)' papereiden täyttäminen. Suositus paperikaavakekin luovutettiin opettajalle viime viikolla. Inhoan tämänkaltaisten papereitten täyttämistä, mutta jotenkin sitä vihaa laannuttaa ajatus siitä että tässä ollaan hakemassa vuodeksi vaihtoon Japaniin. Että marinat veks ja kynä paperiin.
Saa nähdä saanko aikaiseksi kirjoitella useammin tähän blogiin nyt kun olen tuota MEXTiä hakemassa. Ja saa nähdä että kuinka pitkäksi aikaa. Sitä kun ei yhtään tiedä että miten se koe ja haastattelu sitten menee. Välillä on positiivinen olo, mutta välillä lähtee ajatukset valumaan pessimistisyyden puolelle. "Kun kuitenki sinne hakee miljoona muutaki ihmistä joiden Japanin taidot on paljon paremmat ku mun.." ym. Mutta noh, kassotaan.
Nyt taidan taas kömpiä hetkeksi peiton alle...
No comments:
Post a Comment